Isak Hollmén synt. 26.3.1804 , kuollut 13.3.1868
Regina Hollmén synt. 29.8. 1815 , kuollut 1.1.1892
Isakin isä, Juho Poutala muutti Eurajoelta Kollan Kuusistoon lähelle Raumaa Iisakin ollessa 17 vuotias. Täällä Iisakki viipyi 10 vuotta. Kaikki rusthollissa tehtävät työt tulivat hänelle tutuiksi.
Veljeksiä oli useampia ja Iisakilla riitti varsinkin talvisin aikaa kaikenlaiseen nikkarointiinkin. Hän kun oli varsin kätevä käsistään. Nuoremman veljen, Daavidin vuokrattua Tarvolan Mattilan tilan itselleen Iisakki siirtyi sinne. Hänet oli ensin merkitty kirkonkirjoihin rengiksi ja sitten veljeksi. Paremminkin hän kuitenkin oli setämiehenä, jolla talon töiden ohella oli vapaus omiinkin toimiin ja harrastuksiin. Pääasiassa hän timpraili kaikenlaista. Tekipä hän muutaman Saksan reissunkin merimiehenä Rauman satamasta. todennäköisesti hän laivallakin oli timpurina.
Reissuillaan Iisakki tutusti myös monenlaisiin
tuulimyllyihin. Esimerkiksi Uudenkaupungin Myllymäellä oli monennäköistä
ratas- ja siipimallia. Silmä tarkkana hän seuraili mitä niksejä oli
keksitty. Siinä 1830-luvulla tuulimyllyjen rakentaminen tuli hyvin
yleiseksi. Iisakkikin oli ryhtynyt niitä rakentamaan. Hänen mallinsa oli
”Mamsellimylly”. Iisakin myllyissä oli sopiva rattaiden välityssuhde ja
hyvä teho. Siksi hänen maineensa alkoi levitä. Iisakki oli myös ottanut
itselleen uuden nimen merellä seilatessaan. Hän oli Iisak Hollmén.
Iisakin isän orpana (serkku) Lailan Juha oli
isäntänä Alisella-Haudalla Lapin pitäjässä. Hauta oli suhteellisen
lähellä Raumaa. Kauppamatkalla Ala-Haudan isäntä poikkesi usein myös
Kollan Kuusistossa sukuloimassa. Siellä luonnollisesti tuli puheeksi
myös Iisakin tuulimyllyn rakennukset.
Ala-Haudalle oli päätetty rakentaa tuulimylly. Oli itsestään selvyys, että Iisakkia pyydettiin sinnekin mestariksi. Paikka oli katsottu pihapiirin läheltä kalliolta. Puutavara oli kaadettu talvella ja veistetty keväällä kuivumaan.
Rakennustyö tehtiin kahden apumiehen avustamana kesällä 1839. Vaaleana ja juhlallisena loisti mylly kalliolla syksyllä, armit yläpuolella muiden rakennusten. Tyytyväisenä sitä katseli niin Iisakki kuin isäntäkin.
Kun vanha rusthollari oli kesän ajan katsellut myllynrakentajaa ja hänen työtään, hän ajatteli, että orpanan pojassa näytti olevan miestä joka tuuma. Siinä olisi sopiva mies isännäksi Aliselle-Haudalle. Ala-Haudalla ei siihenaikaan ollut poikaa tilanpidon jatkajaksi, oli vain kaksi tytärtä. Heistä varsinkin Regina oli sorea neitonen. Sen oli varmasti myös Iisakki pannut merkille. Ehkäpä katsellut vähän sillä silmällä. No sen kesän tapahtumista emme tarkemmin tiedä.
Asiat kehittyivät kuitenkin niin, että myöhemmin syksyllä 1839 vihittiin avioliittoon Regina Juhantytär Hauta ja Johan Isak Hollmén.
Nyt 165 vuotta myöhemmin Iisakin rakentama tuulimylly seisoo yhä tukevasti Alisen Haudan kalliolla. Sukupolvi on mennyt, toinen tullut.
Hollmén suku asuu ja viljelee edelleen Alisen-Haudan tilaa. Suuri on Iisakin ja jälkeläisten joukko joka on levinnyt laajalle alueelle.
Antti Saaristo