Kun kaikki maailman tieto on 24/7 vain yhden klikkauksen päässä, nykyään minusta tuntuu siltä, että oikeasti mielenkiintoiset asiat ovat niitä, joista löytyy vain vähän tietoa netistä. Osumia hakukoneessa 14,5 miljoonaa – varmasti suosittu juttu, mutta onko kuitenkaan mielikuvitusta kiihdyttävä? Osumia ”vain” 11.400 – nyt mennään vähemmän tutkitulle alueelle, josta voi löytää tiedon helmiä.
Eräs vähemmän osumia tuottava hakusana on lapskoussi. Puhelin käteen ja googlaamaan! Tai sitten vain luet tämän artikkelin, syvennyt rauhassa tähän gastronomiseen ihmeeseen ja käyt läpi ne 11.400 osumaa vasta sen jälkeen.
Lyhyesti: lapskoussi on raumalainen pitäjäruoka. Tässä jutussa kerron kokeiluistamme sen valmistamisessa, makuelämyksistä ja lahjomattomasta (lasten) palautteesta. Toivottavasti saan sinut innostumaan tutkimaan suvun gastro-maantieteellisiä juuria tämän ruoan kautta.
Lähdemme siis makumatkalle Rauman suuntaan. Lapskoussi on lähtenyt sieltä maailmalle, muun muassa Saksaan, tai sitten merimiehet ovat tuoneet sen maailmalta Raumalle. Vastaus riippunee vastaajan kotiseutuylpeyden määrästä.
Itse en ollut kuullut lapskoussista ennen sukuneuvoston tämän vuoden kesäkokousta. Ruokalaji kuulosti kuitenkin juuri sellaiselta, jota olisi kiva kokeilla lasten kanssa. Olemme kovia kokkaamaan ja tekemään makumatkoja eri puolille maailmaa, ja nyt olisi hauskaa vaihteeksi pysyä Suomessa sekä päästä suvun alkujuurien suuntaan.
Teimme suuren kokeilumme pyhäinpäivän kunniaksi. Muokkasimme Maijan reseptiä hieman sen mukaan, millaisia lihoja oli saatavilla lähikaupasta. (Muistilappu itselleni: käy ennen seuraavaa kertaa kauppahallin lihakaupassa hakemassa laaja valikoima erilaisia luisia lihapaloja ja käytä vielä enemmän aikaa niiden hauduttamiseen.)
Totuuksia lasten suusta valmistusvaiheessa:
”Näyttää liian hyvältä!”
”Tiedän, että maistuu liian hyvältä!”
(Toisaalta rehellinen kommentti ulkonäöstä: ”Jos en olisi itse tehnyt tätä, en välttämättä maistaisi.”)
”Lapskoussi tai henki!” (Lienee viittaus siihen, että hyvä ruoka on kultaakin kalliimpaa…)
Lisää totuuksia ruokailun jälkeen:
”Tätä voisi laittaa hyvän leivän päälle, nam.”
”Joka pyhä lapskoussia!”
”Saako tätä lisää – paljon!”
Tämän kokeilukerran perusteella voin todeta, että lapskoussin valmistaminen on helppoa ja mukavaa puuhaa lasten kanssa. Aikaa siihen menee, erityisesti lihoja kannattaa hauduttaa pienellä lämmöllä pitkään, joten arki-illan pelastusta tästä ei saa. Lopputulos on kuitenkin vaivan väärtti!
Seuraavalla valmistuskerralla teemme lapskoussin vuokaan ja paahdamme siihen rapean pinnan uunissa. Päälle voisulaa – ja ei muuta kuin syömään! Lapskoussin ainekset antavat mahdollisuuden reseptin monenlaiseen muokkaamiseen, joten kannustan tekemään siitä omannäköisen ruoan, jossa vanhat perinteet kohtaavat sinun keittiösi makumaailman.
Sakari Hollmén
Juniorikokkeina häärivät Eino, Jalo ja Ilona